05 Huh 2011
Kirjoittaja: Annika KokkoPainava sana
Vaalisloganini on ”asialinjalla”. Miksi näin? Ihmisten tyytymättömyys tehtyihin poliittisiin päätöksiin ja jopa poliitikkoihin on ilmiselvää, osin jopa aiheellisista syistä. Olemalla asialinjalla haluan antaa vastauksia ja vaihtoehtoja olennaisiin epäkohtiin. Vaihtoehtojen lisäksi vastaan suoriin kysymyksiin suorilla vastauksilla ja niin, että kuulijakin ymmärtää. Luokanopettajataustaisena olen oppinut puhumaan lyhyesti ja ytimekkäästi. Jaarittelu ei toimi opetuksessa eikä politiikassakaan.
Itse en usko mollaamiseen tai pelotteluun toisten esittämien ratkaisujen seurauksista. Tuon omat vahvuuteni ja osaamiseni esille ja tarjoudun käyttämään niitä hyvinkääläisten ja uusmaalaisten hyväksi. Valtuuston puheenjohtajana olen työskennellyt sen eteen, että poliittisen puolueet tekisivät hyvää yhteistyötä hyvinkääläisten parhaaksi. Yhteistyössä on voimaa. Viime syksyn talousarviokäsittelyssä onnistuimme tässä hienosti. Selkeä enemmistö työskenteli hyvässä yhteistyössä yli puoluerajojen. Näin haluan toimia myös valtakunnan politiikassa.
Vastakkain asettelun aika pitäisi olla ohi. Monesti kuulee kritiikkiä jos rahaa laitetaan kulttuuriin tai liikuntahankkeisiin, että nekin rahat olisi pitänyt kohdentaa terveydenhuoltoon. Palvelujen saatavuuden ja laadun lisääminen ei poissulje myös muista toiminnoista huolehtimista. Resurssien lisäämisen ohella tarvitaan kehittämistä, koulutusta sekä työntekijöiden jaksamisen huolehtimista.
Verojen pääasiallinen tarkoitus ei ole tuloerojen tasaaminen. Hyvin ansaitsevia ei veroteta muita enempää siksi, että he ansaitsevat hyvin, vaan siksi, että yhteisten palvelujen maksurasitus kohdistuisi maksukyvyn mukaan. Tasavero ei ole hyvä ratkaisu, koska se ei huomioi tätä maksukyvyn eroa. Yhdessä maksamillamme veroilla ylläpidetään hyvinvointia ja yhteistä maatamme. Jotta työnteko olisi kannattavaa ja tavoiteltavaa, on tuloverotusta pieni- ja keskituloisilla kevennettävä. Kaikilla tulee olla tasa-arvoiset edellytykset selviytyä arkielämän kustannuksista.
Pienten ja keskisuurten sekä kasvuyritysten toimintaedellytyksiä tulee parantaa. Yrittäjien työllistävä vaikutus on suuri. Yritykset työllistävät ja sitä kautta tulouttavat verovaroja työntekijöiden palkkatulon kautta sekä yhteisveron kautta yhteiseen hyvään. Joskus kuulee väitteen, että kaikki yrittäjät voivat nostaa verotonta tuloa. Jos kuka tahansa yrittäjä todella voisi nostaa verottomasti 90 000 euroa, Suomi olisi täynnä yrittäjiä. Todellisuus on ihan toinen. Valtaosa yrittäjistä saa nipin napin maksettua oman palkkansa, eikä osingoista ole tietoakaan.
Verotonta osinkoa voidaan maksaa vain yrityksen nettovarallisuudesta. Maksimiosinko edellyttää, että yritys on ensin tehnyt vähintään 1,35 miljoonaa euroa voittoa. Siihen pääseminen edellyttää usean miljoonan euron liikevaihtoa, ja se puolestaan vaatii monen henkilön työllistämistä.
Välittäminen on viisautta. Ikäihmisten ostovoimaa tulee parantaa poistamalla taitettu indeksi seuraavan vaalikauden aikana. Kerralla se ei onnistu, mutta nelivuotiskauden aikana portaittain kylläkin. Viime laman aikainen, silloin välttämätön muutos pitää korjata. Elinkustannukset ovat nousseet, mutta eläkkeet laahaavat 90-luvun laman tasolla.
Lapsilisän tehtävänä on kattaa osa lapsen aiheutumista kustannuksista. Oikeudenmukaista olisi sitoa lapsilisät indeksiin. Yksineläjät on unohdettu monissa päätöksissä. Yhden hengen kotitaloudella on yhdet tulot, mutta monelta osin samat menot kuin perhekotitalouksilla Yhden hengen kotitaloudet tulee jatkossa huomioida paremmin mm. kotitalousvähennyksissä ja työn verotuksessa.
Annika Kokko, (kok)
Eduskuntavaaliehdokas
16 Jou 2010
Kirjoittaja: Annika KokkoPainava sana
Viime aikoina on ollut paljon puhetta perusopetuksen yleisten tavoitteiden ja tuntijaon uudistuksesta. Valmistelevan työryhmän esitystä lukiessani nousi kaksi asiaa päällimmäisenä esille. Uudistus pyrkii ennakoimaan tulevaisuudessa tarvittavia oppilaiden valmiuksia ja kaiken kaikkiaan esitykset on tehty oppilaslähtökohtaisesti. Ottamatta kantaa tehtyihin esityksiin totean, että on hyvä, että perusopetus pyrkii etukäteen miettimään niitä muutoksia ja tarpeita, joita opetuksellisin keinoin voidaan huomioida ja parantaa.
Vaikka opetuksen keskiössä tuleekin olla oppilas, niin opettajia ei saisi unohtaa tässä keskustelussa. Kaikki uudistuksessa esitetyt toimenpiteet koskettavat joko suoraan tai välillisesti opettajien työtä. Siksi on vähintään yhtä tärkeää, että kun uudistusta toimeenpannaan, niin opettajien työhön vaikuttavat tekijät kartoitetaan ja huomioidaan. Opettajien työolosuhteiden säilyttäminen sellaisina, että työssä viihtyminen ja jaksaminen ovat hyvää, on kaikkien etu. Huolena ei voi pelkästään olla oppilaiden koulussa viihtyminen, vaan sekä opettajien että oppilaiden viihtyisyys ja jaksaminen.
Asetettujen tavoitteiden mukaisen opetuksen järjestäminen edellyttää opettajien mahdollisuutta ja jopa velvollisuutta kouluttautua uusiin haasteisiin. Tämä tulee huomioida koulutusmäärärahoissa ja mahdollisuutena saada koulutusta. Samoin uudistukset tulee huomioida opettajankoulutuksessa. Pelkät uudet tutkintovaatimukset eivät riitä tavoitteiden kokonaisvaltaiseen toteutumiseen.
Yleisten tavoitteiden sekä tuntijaon uudistus asettaa myös kunnat paineeseen. Talouden taantuma ja sen aiheuttamat kuntien säästötoimenpiteet eivät jätä sivistys- ja opetuspuolta osattomaksi näistä talkoista. Tuntimäärien nosto sekä muut esitetyt toimenpiteet edellyttävät lisäresurssointia opetukseen. Tämä lienee monissa kunnissa epärealistista. Siksi on tärkeää, että huolehditaan siitä, että tehtävät toimenpiteet eivät ole opettajien ”selkänahasta”.
Opettajan ammatti on tällä hetkellä vielä arvostettu sekä haluttu. Jotta se säilyisi edelleen sellaisena, on opettajien työssä jaksamiseen kiinnitettävä huomiota nykyistä enemmän. Puhutaan työrauhan ja oppimisympäristön turvallisuudesta, mutta ei opetusympäristön turvallisuudesta.
Kaiken kaikkiaan pelkät puheet eivät riitä vaan tarvitaan konkreettisia esityksiä ja toimenpiteitä sekä oppilaiden että opettajien työskentelyn parantamiseksi. Sellaisia ovat mm. luokkakokojen pitäminen kohtuullisina, jako- ja tukituntien riittävä määrä sekä riittävät erityisopetuksen voimavarat. Painopisteen tulee olla ennakoivassa toiminnassa syrjäytymisen ehkäisemiseksi, mutta jos ja kun on tarvetta erityistukeen, on sitä myös annettava. Nopea ja varhainen reagointi parhaimmillaan estää mahdolliset tulevaisuuden kalliit laskut syrjäytyneistä nuorista. Perusopetus on koulutuksen kivijalka ja sen ei saa antaa rappeutua.
Annika Kokko, Km
Uusimaa
04 Lok 2010
Kirjoittaja: Annika KokkoPainava sana
Talouden taantuman yksi jälkiseurauksista on työllisyysasteen lasku.
Vaikka työttömyytemme nousu on ollut eurooppalaisittain maltillista, ei saa tarkoittaa sitä, että ei ryhdytä toimenpiteisiin työttömyyden poistamiseksi. Varsinkin nuorisotyöttömyyden kasvuun on puututtava. Jos nyt päästämme nuoret passivoitumaan, on työllistyminen myöhemmin erittäin vaikeaa. Nuorisotyöttömyys myös syrjäyttää helposti ja pysyvästi yhteiskunnasta.
Varsin usein puhutaan siitä, mitä pitäisi tehdä ja unohdetaan kaikki se mitä jo nyt on tehty. Nykyisen hallituksen toimesta on uusien aktiivisten työvoimatoimien piiriin otettu tuhansia nuorta. Nuorten neuvontapalveluja on parannettu ja starttirahaa, yrittäjyyskoulutusta ja palkkatukea lisätty. Nuoria ja vastavalmistuneita on työllistetty uuteen työhön ottamalla käyttöön työllistämisseteli. Myös oppisopimuskoulutuspaikkoja on lisätty.
Toimiin on siis ryhdytty, mutta aina ei ole kyse puitteiden puuttumisesta, vaan muista henkilökohtaisista esteistä työllistyä.
Elinikäisen oppimisen neuvosto perustettiin keväällä 2009 opetusministeriön yhteyteen asiantuntijaelimeksi. Sen tehtävänä on käsitellä koulutuksen ja työelämän väliseen yhteistyöhön sekä elinikäisen oppimisen edellytyksiin ja aikuiskoulutuspolitiikan kehittämiseen liittyviä kysymyksiä. Elinikäisen oppimisen neuvosto korvasi aikuiskoulutusneuvoston. Itsekin neuvoston jäsenenä olen ollut pohtimassa syitä suureen nuorten määrään jäädä ilman koulutuspaikkaa. Tuoreimpana pohdinnan muotona on esteettömyys. Pystyvätkö opintojen järjestäjät huomioimaan erilaiset opiskelijoiden esteet ja tarjoamaan erilaisia ja joustavia keinoja suoriutua opinnoista.
Työpajatoimijat ovat oleellisessa asemassa nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä ja nuorten sosiaalisessa vahvistamisessa. Mitä aikaisemmin nuori saadaan mukaan sitä paremmat edellytykset työllistyä.
Projektityöllistämisestä on päästävä vakinaisiin toimintoihin ja toimijoihin. Näin toiminta voi kehittyä ja saavuttaa vakiintuneen aseman. Tätä kautta päästään valtakunnallisesti tasalaatuiseen toimintaan vertailtavaan vaikuttavuusarviointiin toimijoiden kesken.
Työpajatoiminnan laadun vahvistamiseksi ja toiminnan pitkäjänteisen kehityksen turvaamiseksi on valtion rahoituskehyksen selkeyttäminen ja jakoperusteiden läpinäkyvyys.
Työpajatoiminta on osittain työllistämistä, osittain koulutuksen ja opetuksen elementtejä sisältävää toimintaa ja osittain selkeää työllisyydenhoitoa. Vastuu kunnilla ja valtiolla yhdessä. Vastuuta ei ole varaa pallotella. Kokonaisuus on yhteiskunnan kannalta merkittävää , samoin yksilön kannalta.
Yhteistyö kaikkien eri alojen toimijoiden kesken tulee olla saumatonta ja sellaista, että asiakas (nuori tai aikuinen) on aina keskiössä. Työvoimahallinto, työpajat tai oppilaitokset eivät kukaan yksin pysty vastaamaan kaikkiin eri haasteisiin, mutta tiiviillä ja hyvällä yhteistyöllä se on mahdollista.
Hyvinkäällä perinteisesti yhteistyömalli on ollut vahva ja kaikkien yhteistyötahojen välillä on näkynyt hyvä tekemisen meininki asiakkaiden asioiden edistämiseksi. ”Koko kylä kasvattaa ja huolehtii toisistaan” –on toteutunut Hyvinkäällä hyvin. Yhteistyössä on siis voimaa.
19 Elo 2010
Kirjoittaja: Annika KokkoPainava sana
Aiheet: Hyvinvointi, Palveluseteli, Palvelut
(julkaistu Hyvinkään Aamupostissa 14.8.2010)
Tuija Linna-Pirinen kommentoi (AP 12.8) kirjoitustani (AP 10.8) palvelusetelin tarjoamasta mahdollisuudesta käyttää vaihtoehtoisia terveydenhuoltopalveluja. Linna-Pirisen tulkinnan mukaan palvelusetelijärjestelmä jakaisi ihmiset ”kahden kerroksen” väeksi. Näin asia ei kuitenkaan ole. Palveluseteleitä voidaan ottaa käyttöön monella eri tavalla. Paras malli on sellainen, missä palvelusetelille ei määritellä yhtä kiinteätä arvoa, vaan porrastetaan setelin arvo käyttäjän tulojen mukaan. Silloin pienituloiset saavat enemmän kunnan maksamaa korvausta ja omavastuu osuus jää pieneksi. Lisäksi korostan, että kyseessä on kunnallista palveluntarjontaa täydentävästä palvelusta.
Palvelusetelijärjestelmässä kunta saa itse päättää palveluntuottajat, jotka hyväksytään palveluntarjoajiksi. Myös valvonta palvelun tasosta säilyy kunnalla. Terve kilpailu asettaa palveluntuottajat hinnoittelemaan palvelunsa sellaisiksi, että tulijoita riittää kaikista tuloluokista. Myös kunnille tämä on kustannustehokasta, koska vältytään kalliilta investoinneilta. Eli järjestelmä toimii juuri niin kuin Linna-Pirinen peräänkuulutti. Valvonta pelaa ja tarjontaa on jos tarvetta löytyy. Kelan tutkimusosaston (Hennamari Mikkola) keväällä 2010 tehdyn tutkimuksen mukaan yritykset ovat tuoneet uusia innovaatioita perusterveydenhuoltoon ja suurimman osan mukaan palvelujen hinnat ovat pysyneet samoina tai osittain jopa laskeneet. Palveluseteliä on kokeiltu positiivisin tuloksin muun muassa vanhusten sosiaalipalvelujen sekä hammaslääkäripalvelujen hankinnassa.
Lähitulevaisuudessa tuleva työvoimapula tulee koskemaan palvelualoja ja erityisesti terveydenhuollon aloja. Kunnat eivät pysty, eikä yhteiskunnan kannalta ole järkevääkään, että kunnat olisivat ainoat terveydenhuollon työnantajat. Kuntasektorin eläkepoistuma on 223 000 henkilöä seuraavan 10-15 vuoden kuluessa, joka on 46 % kunta-alan työntekijämäärästä. Jos kaikki julkisella sektorilla eläkkeelle siirtymisen vuoksi aukeavat työpaikat täytettäisiin, niin uudesta työvoimasta 70 % pitäisi sijoittua julkiselle sektorille. Jo tässä on yksi syy täydentää julkista palvelutuotantoa yksityisillä.
Hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee uusia tapoja toimia, jotta palvelut todella olisivat kaikkien saatavilla.
Annika Kokko (kok),Hyvinkään valtuustonpj.
19 Elo 2010
Kirjoittaja: Annika KokkoPainava sana
(julkaistu Hyvinkään Aamupostissa 10.8.2010)
Harri Kiiskinen kirjoitti perjantaina 6.8 Aamupostin yleisönosastolla sekä tekstiviestipalstalla. Mielestäni hänen muutamat väitteensä eivät olleet kaikilta osin todenmukaisia ja siksi päätin tuoda toisenlaisen näkökulman asioihin.
Niin Suomessa kuin monissa muissakin valtioissa on taloudellinen tilanne muuttunut huonompaan suuntaan viimeisten muutamien vuosien aikana. Yksi iso syy on ollut väestön ikääntyminen sekä sen mukana tulleet haasteet. Toinen vaikuttava syy on ollut maailman laajuinen taloudellinen taantuma. Samaan aikaan kun tuotot ovat heikentyneet, ovat terveydenhoidon kustannukset kasvaneet huimasti. Yhä vaikeampia sairauksia pystytään hoitamaan ja niistä aiheutuneet kustannukset ovat olleet kunnille suuret. Terveydenhoidon kustannukset ovat kuntien budjetissa suurin menoerä.
Monet kunnat ovat tehneet alijäämäisiä tilinpäätöksiä ja tulevat vielä muutaman vuoden tekemään. Jotta jatkossakin voimme taata hyvinvointipalveluja, on ollut pakko ryhtyä toimiin kulujen hillitsemiseksi. Monet puhuvat säästöistä, vaikka melkein kaikissa Suomen kunnissa palvelut lisääntyvät ja kyse on kasvavien kulujen hillitsemisestä. Mikäli nyt tuotettaisiin palveluja pelkillä verovaroilla ja lainarahalla, olisivat palvelujen leikkaukset paljon dramaattisempia tulevina vuosina. Kokoomus haluaa turvata hyvinvointipalvelut myös tuleville sukupolville.
Kiiskinen kritisoi yksityisiä palveluja ja erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluja. Kaiken kaikkiaan kummastuttaa sellainen yhtälö, missä palveluja tuottaisi vain ja ainoastaan kunta tai valtio. Silloinhan palvelujen tuottaminen olisi pelkästään verovarojen varassa. Mikäli tämänhetkisen tasoista palvelua tuotettaisiin Kiiskisen mallilla, olisi edessä valtavat veronkorotukset tai hyvinvointipalvelujen todellinen alasajo. Nykyinen malli, missä kunnallista palveluntarjoajaa täydentää yksityinen, on toimiva. Se työllistää ja mahdollistaa kustannustehokkaan terveydenhoidon. Nykyhallituksen hyväksymä palvelusetelijärjestelmä tarjoaa kaikille vapauden ja mahdollisuuden valita palveluntuottajansa. Tasokin on kaikille sama, sillä terveydenhoidossa toimivat saman koulutuksen saaneet alan ammattilaiset . Ihmisten hakeutuessa eri vaihtoehtoihin hoidettavaksi palvelun tehokkuuskin paranee. Jonotusajat lyhenevät ja hoitoon pääsy helpottuu.
Markkinatalous on hyvä asia silloin kun sitä käytetään välineenä mahdollistamisessa ja ihmisten hyvinvointipalvelujen parantamisessa. Yritykset työllistävät ja kerryttävät kunnalle veroeuroja sekä tarjoavat asukkaille valinnan mahdollisuutta.
Mielestäni on vastuullista politiikkaa kehittää uusia ja erilaisia tapoja toimia, jotta hyvinvointipalvelut ovat jatkossakin kaikille saatavilla. Mielestäni Kiiskisen analyysi SDP:n toimintamallista, että ”kaikki jatkuu ennallaan” ei houkuttele, koska aika ja tilanteet muuttuvat. Aina pitää pyrkiä parempaan. Kokoomus ei ole turhaan lanseerannut Toivoa, sillä vastuullisilla ratkaisuilla mahdollistetaan tulevaisuuden toivo.
Annika Kokko (kok), Hyvinkään valtuustonpj.
08 Kes 2010
Kirjoittaja: Annika KokkoPainava sana
Suomen väestö ikääntyy ja palvelutarve lisääntyy. Lisäksi kuntien taloudellinen tilanne asettaa lähitulevaisuuden palvelutuotannon kovien haasteiden eteen. Pelkkä menoista säästäminen ei voi jatkua pitkään tai palvelutuotannon laatu kärsii. Tarvitaan uusia toimijoita ja uusia tapoja toimia. Kuntien sisäisten toimintatapojen uusimisen lisäksi tarvitaan kunnan palvelutuotannon lisäksi uusia palvelun tuottajia. Tällaisen mallin ja sen käytön mahdollistaa mm. palvelusetelien käyttöönotto. Tämän lisäksi olisi järkevää huomioida kolmas sektori palvelutuotannon täydentäjänä. Muualla Euroopassa näin jo tehdään, mutta Suomessa vapaaehtoistoimijat ovat vähällä käytöllä oleva voimavara.
Monissa Euroopan maissa toteutetaan palvelujen tuottamisessa subsidiariteetti- eli läheisyysperiaatetta, jossa julkinen järjestelmä on viimesijaisin palvelujen tuottaja. Käytännössä valtio jakaa järjestöille rahaa, jotta nämä tuottaisivat esim. hyvinvointipalveluja kansalaisille. Suomessa on juuri päinvastoin.
Kolmannen sektorin yksi vahvuus on se, että se pystyy yhdistämään palkkatyötä ja vapaaehtoistyötä tavalla, johon julkinen sektori ei pysty ja joka tuottaa synergiaa yhdistämällä yhteiskunnan eri osaamisalueita. Tulevaisuuden haasteita ikääntyvässä yhteiskunnassa on se, että pystyvätkö julkinen sektori ja kolmas sektori yhteistyöhön, jossa vuoropuhelun ja yhteisen toiminnan kautta haetaan ratkaisuja ongelmiin ja haasteisiin. Monissa kunnissa on joko juuri laadittu tai ollaan laatimassa kunnan palvelustrategiaa ja siinä on mahdollisuus linjata ja huomioida kolmannen sektorin mukanaolo kunnan palvelutuotannon yhteistyökumppanina.
Mitä käytännön hyötyä yhteistyöstä on?
Kolmas sektori pystyy vastaamaan lisääntyvään palvelutarpeeseen täydentävästi. Järjestöillä on mahdollisuus nopeaan reagointiin jo olemassa olevilla resursseilla ja tietotaidoilla. Samalla kun hyödytetään hyvinvointipalveluja, niin yhteistyöllä on myös vapaaehtoistoimintaa elvyttävä vaikutus. Ja kaiken lisäksi tällainen toimintamalli on erittäin kustannustehokasta sekä asiantuntevaa.
Missä yhteistyötä voisi tehdä?
Koulujen iltapäiväkerhotoiminnassa tämä yhteistyömalli on jo useilla paikkakunnilla käytössä. Sen lisäksi on mahdollista tehdä yhteistyötä sosiaalihuollon palveluissa kuten mielenterveyspalveluissa, missä toimivat mm. vertaistukiryhmät. Yhteistyö soveltuisi helpottamaan myös vanhustenhuollon toimintoja ja siellä erityisesti ikäihmisten päiväkerhotoimintaa. Myös kulttuuri- ja nuorisotoimi voisivat hyötyä yhteistyöstä.
Yhteistyö kolmannen sektorin kanssa vaatii toimialoittaista pohdintaa sekä resurssien varaamista budjettiin. Kyse ei siis ole talkootyöstä, vaan huolella suunnitellusta ja ammattitaitoisesta yhteistyöstä, missä kunnilla säilyy valvontavastuu.
Annika Kokko
27 Tou 2010
Kirjoittaja: Annika KokkoPainava sana
Talouden taantuman tilanteessa monet Keski-Uudenmaan kunnat ovat tehneet päätöksiä olla vastaanottamatta pakolaisia. Niin humanitäärisin, kuin työvoimapoliittisin perustein on kuitenkin syytä kannattaa hallittua ja suunnitelmallista pakolais- ja maahanmuuttopolitiikkaa.
Suomen väestön ikärakenteesta johtuen on odotettavissa työvoimapulaa. Tämän on todennut mm. Kuntaliitto. Erityisesti pulaa työntekijöistä tulee olemaan rakentamisen, teollisuuden ja palvelualan tehtävissä. Vaikka tällä hetkellä on työttömyyttä, niin jo nyt on tarpeellista alkaa varautua tähän haasteeseen. Suurten ikäluokkien eläköityminen helpottaa työttömyysuhkaa, mutta tulevaisuuden ongelmaksi muodostuu palvelualalle hakeutuvien vähäisyys.
Valtiovallan pitää luoda sellaiset pelisäännöt, jotka hyödyttävät sekä yhteiskuntaamme että maahanmuuttajia. Maahanmuuttopolitiikan rooli on hyvin tärkeää koko suomalaisen yhteiskunnan toimivuuden kannalta.
Kaiken kaikkiaan pitää tavoitella niin turvapaikan hakijoiden, pakolaisten kuin maahanmuuttajien onnistunutta kotouttamista sekä työllistymistä. Riittävä kielitaito on yksi tärkeimpiä perusedellytyksiä. Se mahdollistaa parhaiten työllistymisen sekä integroitumisen suomalaiseen yhteiskuntaan.
Tasavertaisuus ja uussuomalaisten kotoutuminen onnistuu kun vastaanottava yhteiskunta on valmis muutoksiin. Vastaavasti vastaanottavan yhteiskunnan tulee huolehtia, että eri kulttuuriin vedoten ei voi toimia suomalaisen lainsäädännön vastaisesti.
Kuntien ja kaupunkien rooli maahanmuuttajien asettumisessa on suuri. Hyvällä asumis- ja kaupunkisuunnittelulla edistetään sopeutumista. Tavoite on, että maahanmuuttajat jäävät pysyvästi kaupunkiin ja helpottavat tulevaa palvelualojen työvoimapulaa. Myönteinen suhtautuminen maahanmuuttajiin on siis kuntien etu.
Nykyisen hallituksen toimesta on jo kunnille maksettavaa maahanmuuttajakohtaista korvauksen määrää saatu nostettua. Suunta on oikea, mutta valtion on edelleen lisättävä avustuksia.
Kuntien avuksi maahanmuuttopolitiikkaan tarvitaan sekä kolmatta sektoria että elinkeinoelämää. Monikulttuurillisuus rikastuttaa yhteiskuntaamme monilla tavoin. Riittävin pelisäännöin ja suvaitsevaisuuden kautta saavutamme parhaimman lopputuloksen.
05 Maa 2010
Kirjoittaja: Annika KokkoPainava sana
Hyvän hallintotavan mukainen asioiden päättäminen kunnallisessa päätöksentekojärjestelmässä edellyttää virkamiehiltä asioiden tuomista päätettäväksi ilman aiheetonta viivytystä. Asiat tulee valmistella ja perustella. Mikäli lain mukaan ei ole esteitä, niin käsittelyjen tulee olla julkisia. Tahoilla, joita käsiteltävät asiat koskevat, on oikeus tulla kuulluksi ja hakea muutosta tehtyihin päätöksiin riippumattomalta tuomioistuimelta. Hyvinkäällä näitä hyvän hallintotavan käytänteitä on noudatettu kaikkien toimialojen ja luottamuselinten kohdalla.
Lisää
10 Hel 2010
Kirjoittaja: Annika KokkoPainava sana
Aiheet: elinikäinen oppiminen, sivistystyö
Aloite elinikäisen ohjauksen strategiasta saa kannatusta vapaalta sivistystyöltä. Resurssit tuskin lisääntyvät, joten ne on käytettävä oikein, sanoo elinikäisen oppimisen neuvoston jäsen, opintojohtaja Annika Kokko.
Elinikäisen oppimisen neuvosto patistaa työ- ja elinkeinoministeriötä (TEM) ja opetusministeriötä (OPM) laatimaan elinikäisen ohjauksen strategian. Sen mielestä tarvitaan laajapohjainen ja moniammatillinen linjapaperi, joka vahvistaa ohjauksen saavutettavuutta. Lisää
03 Hel 2010
Kirjoittaja: Annika KokkoPainava sana
Hyvinkään Kokoomus nimesi Annika Kokon 3.2.2010 eduskuntavaaliehdokkaakseen. Uudenmaan piiri nimeää viralliset ehdokkaat vuoden 2011 eduskuntavaaleihin keväällä 2010.
Annikan puhe päätöksen jälkeen:
“Kiitos Hyvinkään Kokoomukselle luottamuksesta. Olen valmis yhteisiin talkoisiin kanssanne!
Elämme haasteellisessa taloudellisessa tilanteessa. Vaikka on jo merkkejä pienestä elpymisestä, niin sekä kunta- että valtiontalous ovat vielä vaikeiden aikojen edessä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että nykymeno ei voi jatkua ja toiminta nykytavoilla ei onnistu. Puolueilla ja eduskuntavaaliehdokkailla tulee olla ratkaisuehdotuksia palvelujen turvaamiseksi myös tulevina vuosina. Ja onneksi vaihtoehtoja on. Lisää
Vanhemmat kirjoitukset
