18 Hel 2011
Kirjoittaja: Annika KokkoAnnikan blogi
Yhtenä “lääkkeenä” nuorisotyöttömyyden ehkäisemiseksi on esitetty opiskeluaikojen lyhentämistä erilaisin kannustumin sekä opintotukeen liittyvine rajoittein opiskeluajan rajoittamiseksi.
Itse pidän näitä toimenpiteitä riittämättöminä. Yksi olennainen tekijä nuorten opiskeluun liittyvissä vaikeuksissa on tietämättömyys siitä mitä haluaa opiskella. Siksi opinnonohjauksella on tärkeä rooli nuorten opiskeluvaihtoehtoja mietittäessä ja ohjatessa.
Monille nuorille kynnys lähteä/päästä opiskelemaan on pelko väärästä opiskelupaikkavalinnasta. Mikäli opiskelupaikka osoittautuu vääräksi valinnaksi jää suoritetut kurssit usein hyvittämättä mahdollisessa uudessa opiskelupaikassa. Opiskelupaikkojen yhteistyötä tulee tiivistää niin, että aiemmat opinnot ja kurssit tunnistetaan ja tunnustetaan opiskelijan hyödyksi uudessa paikassa.
Useamman tutkinnon suorittaminen on tätä päivää. Myös siinä tarvitaan uudistumista aiempien suoritusten hyväksilukemisessa opiskelijan eduksi.
Opiskelupaikan mahdollistamisen lisäksi tarvitaan työnantajille kannustimia palkata nuoria töihin. Vastaavasti nuoria tulee ohjata opiskelemaan työllistäville aloille, jotta työllistäminen ei olisi keinotekoista ja avustusten varaista, vaan aitoa kysynnästä ja tarpeesta tulevaa.
15 Hel 2011
Kirjoittaja: Annika KokkoAnnikan blogi
Kaikkien ennusteiden mukaan talouden taantuman piti näkyä kuntien taloudessa pahimmillaan vuoden 2010 aikana.Samoin ennustettiin vuodesta 2011. Kuntaliitto varoitti kuntia verotulojen vähäisestä kertymisestä näinä vuosina. Näillä tiedoilla monet kunnat joutuivat varautumaan alijäämäisiin tilinpäätöksiin ja ryhtyivät erilaisiin toimenpiteisiin minimoidakseen huonoa tulosta. Osa lomautti työntekijöitään ja Porvoo esimerkiksi irtisanoi suuren määrän työntekijöitään.
Kuntien talouslukujen ennustaminen on osoittautunut erittäin hankalaksi. Osin verojen tasausjärjestelmän takia ja Uudellamaalla mm. Helsingin sairaanhoitopiirin sekavan laskutusjärjestelmän takia. Vasta loppuvuodesta selviää saako kunta palautusta vai maksua näiltä kahdelta taholta.
Nyt kun vuoden 2010 tilinpäätösluvut alkavat olla selvillä, niin yllättäen moni kunta onkin onnistunut tekemään jopa ylijäämäisen tai ainakin vähemmän alijäämäisen tilinpäätöksen kuin oli luultu. Kuntalaisten kannalta iloinen viesti paremmin menneestä vuodesta kääntyy usein huonoksi viestiksi. Tämä siksi, että tehdyt säästö tai menojen hillitsemistoimet koetaan turhiksi ja epäoikeudenmukaisiksi, kun talous onkin parempi mitä on annettu ymmärtää. Toisaalta kunnat ovat viime vuosina velkaantuneet ja ikäihmisten määrän nopea lisääntyminen lähivuosina antaa aihetta tehtyihin toimenpiteisiin. Varautuminen ikäihmisten lisääntyviin palvelutarpeisiin on syytä huomioida ajoissa.
Hyvinkäällä tehtiin vuodelle 2011 ns. Hyvinkää-sopimus. Se pyrkii järkevöittämään toimintaa kuluja hillitsevästi. Mielestäni Hyvinkäällä onnistuimme hyvin, sillä emme lomauta henkilöstöä eikä palvelutarjontaa ole tarve olennaisesti supistaa. Uusia kustannustehokkaita tapoja toimia kuitenkin tarvitaan jatkossakin, jotta velkaantuminen saadaan loppumaan ja tuleviin palveluhaasteisiin pystytään vastaamaan.
11 Hel 2011
Kirjoittaja: Annika KokkoAnnikan blogi
Yksi puhutuimmista asioista eduskuntavaaleissa tulee olemaan hyvinvointi ja siinä palvelujen laatu sekä saatavuus. Lakisääteisten palvelujen määrä on jatkuvasti lisääntynyt ja etenkin kunnille on tullut lisää velvoitteita, mutta ei aina varoja tai keinoja niiden moitteettomaan hoitamiseen. On tullut aika määritellä uudelleen vastuualueet kuntien ja valtion välillä, jotta palvelut kyettäisiin kansalaisille tuottamaan. On uskallettava kyseenalaistaa vanhat käytännöt ja uudistaa rakenteita vailla ennakkoluuloja.
Itse uskon, että paras tapa turvata hyvinvointipalvelut on saumaton yhteistyö julkisen ja yksityisen palvelutuotannon välillä. Tällä hetkellä luodaan virheellistä mielikuvaa siitä, että vain julkinen palvelutarjonta olisi hyvää ja kustannustehokasta. Valitettavasti nämä väitteet perustuvat mututuntumaan, koska vertailevaa tietoa ei ole. Siksi olisi ensisijaisen tärkeää, että laaditaan vertailu julkisen ja yksityisen palvelutarjonnan laadusta ja kustannuksista. Silloin meillä olisi kunnon kriteeristö, jonka perusteella valintoja olisi helpompi tehdä.
02 Hel 2011
Kirjoittaja: Annika KokkoAnnikan blogi
Kansalais- ja vapaaehtoisjärjestöt ovat tällä hetkellä liian vähän käytetty voimavara yhteiskunnassamme. Monet järjestöt pystyisivät pienellä yhteiskunnallisella tuella täydentämään palvelutarjontaa. Järjestöissä on osaavia ja ammattataitoisia toimijoita. Järjestöissä on arviolta 60 000-80 000 palkkatyössä sekä lähes 700 000 vapaaehtoistyötä tekevää henkilöä. Kyseessä on joustava toimijamalli, koska se pystyy yhdistämään palkkatyötä ja vapaaehtoistyötä tavalla, johon julkinen sektori ei pysty. Muualla Euroopassa järjestöt ovat aktiivisia yhteiskunnallisia toimijoita. Sama kehitys olisi suotavaa myös Suomessa.
Vapaaehtoistoiminnan eli kolmannen sektorin toiminta tuottaa Suomessa palveluja erityisesti siellä, missä yritystoiminta ei ole ollut kannattavaa, mutta palveluntarve on olennainen. Hyvä esimerkki on erityisosaamista vaativat vammaispalvelut. Tämän päivän yksi yhteiskunnan haaste on tuottaa toimintaa, joka tavoittaa ja puhuttelee ihmisiä, jotka ovat syrjäytymisvaaarassa. Uskon, että vapaaehtoistoiminnalla olisi edellytyksiä vastata tähän haasteeseen.
Kuntien haasteellisessa taloudellisessa tilanteessa avustukset järjestöille ovat leikkurin uhan alla. Mielestäni näitä tukia ei saa leikata, vaan lisätä. Palvelutarjonnassa tarvitaan yrityksiä ja järjestöjä täydentämään julkisia palveluja.
28 Tam 2011
Kirjoittaja: Annika KokkoAnnikan blogi
Menin tänään ostamaan itselleni mekkoa huomista gaalailtaa varten. Löysinkin oikein ihanan sellaisen ja ilokseni huomasin mekon olevan -50% alennuksessa. mekon kainalossa roikkui hintalappu 98euroa. Iloitsin kun saan alle 50:llä eurolla juhla-asun. Mutta toisin kävi. Kassalla huomasin kun myyjä erotteli asun kahteen osaan, missä molemmissa oli oma hintalappu. Hassuksi asian teki se, että kaikki rekissä olevat mekkokokonaisuudet olivat henkareissa siten, että kaksiosaisuutta ei tajunnut. Ja en tiedä, että olisiko pelkän toisen osan ostaminen ollut edes mahdolllista. Mutta minä sain kuitenkin kauniin ja kuitenkin edullisen mekon.
20 Tam 2011
Kirjoittaja: Annika KokkoAnnikan blogi
Junien myöhästymiset on ollut viime päivien kuuma puheenaihe. Itsekin kuljen päivittäin junalla töihin ja olen saanut huomata myöhästelyt enemmän säännöksi kuin poikkeukseksi. Tämä on johtanut siihen, että en uskalla enää luottaa junien aikatauluihin. Jos minulla on työtapaaminen amulla Helsingissä, niin joudun lähtemään sellaisella junalla, että jos se kulkee aikataulussa, niin olen liian aikaisin paikalla. Ns. hukka-aikaa kuluu viikon aikana valtavasti.
Sen lisäksi, että junat ovat olleet myöhässä,niin Hyvinkää-Helsinki välillä Järvenpäästä junaan tulevat eivät mahdu istumaan. Huomasin yllätyksekseni, että kertalipuissa jopa lukee, että lippu oikeuttaa istumapaikkaan. Kuukausilipussa tällaista mainintaa ei ole.
Vaikka nyt on puhuttu pelkästään VR:n mahdollisista korvauksista, niin uskon kaikkien junamatkustajien kuitenkin toivovan pureutumista itse ongelmiin, niin että ne korjautuisivat. Istumapaikkojen turvaaminen ei luulisi olevan ongelma. Lisää vaunuja aamu- ja iltapäiväjuniin.
Suomalaiset ovat luonteeltaan sellaisia, että pienestä ei valiteta. Mielestäni enää ei ole kyse pienestä asiasta kun monen työaikaa kuluu turhaan junassa istumiseen.
15 Tam 2011
Kirjoittaja: Annika KokkoAnnikan blogi
Venäjän ratkaisu maakauppojen kiellosta/rajoittamisesta on minusta sellainen, mikä Suomen olisi pitänyt tehdä aikoinaan. Vuokraoikeuden tarjoaminen olisi ollut riittävä ja parempi vaihtoehto kuin avata kokonaan markkinat ostaa maa-alueita Suomesta.
Tässä vaiheessa Venäjän ratkaisu tuntuu tietysti oudolta kun Suomi on sallinut vastaavat maakaupat ja olettanut tai odottanut Venäjän maakauppamarkkinoiden aukeamista. Ihmeteltäväksi asian tekee myös se, onko Venäjän maakauppojen aukeaminen sovittu jossakin vaiheessa, jollakin sopimuksella. Ainakin minulle se on jäänyt epäselväksi.
Maakauppakielto tietyillä alueilla ei estä maan vuokrausta tai yritysten sijoittumista kieltoalueille. Uskon, että vastaava malli Suomessa olisi tuonut aivan samalla tavalla venäläisiä mm. loma-alueille. Maa-alue olisi vuokralla ja loma-alueen mökit omistuspohjaisia. Tällä tavallahan moni suomalainen asuu tälläkin hetkellä. Vuokratontti, mutta oma talo.
11 Tam 2011
Kirjoittaja: Annika KokkoAnnikan blogi
Helsingin ja Vantaan seutuhallintoselvitys on valmistunut ja metropolialuekeskustelua on käyty ja käydään eduskunnassa. Molemmat “hankkeet” liittyvät läheisesti toisiinsa, koska molemmissa kyse pääkaupunkiseudun kokonaisvaltaisesta kehittämisestä. Näitä asioita on käsitelty eri ylikunnallisissa elimissä kuten Uudenmaan liiton valtuustossa, Helsingin seudun yhteistyöryhmässä sekä viimeisimpänä tilaisuutena oli eilen kaikille 14 pääkaupunkiseudun kunnanvaltuutetuille järjestetty info koskien seutuhallintoselvitystä.
Yhteistä näkemystä ja päätöstä näiden asioiden etenemisestä on ollut vaikea muodostaa. Vaikka koko Suomen etu on saada maahamme kansainvälisesti kilpailukykyinen metropolialue, niin se ei saa tapahtua hinnalla millä hyvänsä. Kehyskuntien huolena on jäädä Helsingin puutteellisen asuntotarjonnan hoitajiksi ja muiltakin osin “apupojiksi”. Kun seudun hallintomallia pohditaan on kaikkien 14 kunnan edustus saatava mukaan. Näin kaikkia alueita kuullaan ja kaikilla on mahdollisuus osallistua koko alueen päätöksentekoon. Kaiken kaikkiaan lähtökohtana tulee olla koko pääkaupunkiseudun kehittäminen eikä pelkästään Helsingin. On koko14 kunnan etu, että metropolia rakennetaan, mutta on myös metropolin etu, että kehitys koskee koko isompaa kokonaisuutta.
Vaikka suomalainen päätöksentekojärjestelmä perustuu edustukselliseen demokratiaan, niin kuntalaiset on otettava tähän keskusteluun ja päätöksentekoon mukaan. Ratkaisuja tehtäessä on kuultava kuntalaisten näkemyksiä ja toiveita. Lisäksi on pystyttävä perustelemaan ja kertomaan mikä muuttuu paremmaksi kuntalaisten näkökulmasta tehtäessä uusia ratkaisuja.
03 Tam 2011
Kirjoittaja: Annika KokkoAnnikan blogi
Vielä joku aika sitten suuri osa tuttavistani teki aina uutena vuotena jonkun lupauksen. Viime aikoina suosituin lupaus on ollut olla lupaamatta mitään. Liekö syynä epäonnistuneet lupaukset:)
Vaalien alla ehdokkaat antavat lupauksia asioista, joihin lupaavat vaikuttaa jos pääsevät eduskuntaan. Valitettavan usein huomaa ihmisten moittivan, että lupauksia annetaan pelkästään vaalien alla ja lupaukset jätetään hoitamatta.
Itsekin nyt ehdokkaana olen miettinyt omia vaaliteemojani ja sitä, että ovatko ne lupauksia vai pikemminkin tavoitteita.
Olen päätynyt asettamaan tavoitteita asioista, joihin haluan vaikuttaa mikäli pääsen eduskuntaan. Päätöksenteko on joukkuepeliä niin kunta- kuin valtakunnan tasolla. Käytännössä se tarkoittaa kompromisseja ja osan asettamansa tavoitteiden toteutumattomuutta.
Mielestäni kuitenkin on oleellista kertoa äänestäjille niistä tavoitteista ja asioista, joihin itse haluaisi vaikuttaa ja muuttaa. Vaaleissa on kyse arvovalinnoista ja äänestäjien on hyvä tietää minkälaisia arvoja ehdokas edustaa ja minkälaisten asioiden eteen hän on valmis tekemään töitä. Siitäkin huolimatta, että kaikki asetetut tavoitteet eivät toteudu.
27 Jou 2010
Kirjoittaja: Annika KokkoAnnikan blogi
Itselläni on vielä joululoma ja asennoiduinkin aamulla rauhalliseen aamuun lehteä lukien ja kahvia juoden. Kyllä tämä onnistuikin, mutta muutamat paikallislehtemme mielipidekirjoitukset saivat taas ihmettelemään.
Huomaan, että osa ihmisistä olettaa, että yhteiskunnan tulisi hoitaa melkein kaikki. Minusta se on hämmentävää, että osa ihmisistä haluaa luovuttaa oman vastuunsa ja jopa vapautensa yhteiskunnan huomaan.
Tulevina vuosina meidän on ratkaistava selkeästi, mitkä ovat yhteiskunnan tarjoamia palveluja ja mitkä eivät. Ei ole kenenkään etu, että tarjontaa on liikaa ja se johtaa siihen, että niistä ei selvitä ja ihmiset eivät saa esimerkiksi hoitoa ajoissa.
Saavutetuista eduista, vaikka huonosti hoidetuista, on vaikea luopua. Mielestäni olisi kuitenkin välttämtöntä miettiä monia lakisääteisiä palveluja uudestaan. Tässä on kaksi vaihtoehtoa. Mikäli palvelutarjontaa halutaan oikeudenmukaistaa on lakisääteisiä palveluja lisättävä esim. vanhuksille. Toinen vaihtoehto on purkaa jo olemassaolevia lakisääteisiä palveluja.
Monet tällä hetkellä lain turvaamat palvelut hoidetaan nippa nappa lain edellyttämällä tavalla.
Tiedän, että palvelujen saannin ja saajien laittaminen tärkeysjärjestykseen ei ole helppoa eikä monikaan poliitikko siihen rohkene. Minusta se kuitenkin on väistämättä edessämme lähitulevaisuudessa. Ikääntyvä väestö mm. tarvitsee parannusta palveluihinsa.
Vanhemmat kirjoitukset Uudemmat kirjoitukset
