20 Tam 2011
Roskajuttu
Olemme varmasti kaikki yhtä mieltä siitä, että roskaaminen on typerää. Kuitenkin roskia on kaikkialla; kaduilla, pihoilla, rannoilla ja jopa metsissä. Eniten roskia on roskakorien vieressä, mikä kertoo sen, että ihmisillä on halu laittaa roskat niille kuuluville paikoille, mutta roskakoreja on liian vähän tai ne tyhjennetään liian harvoin.
Testasin teoriaa Helsingissä Annikan tulevan työpaikan lähellä ja kävelin roska kädessä eduskuntalolta kauppatorille, eikä eteen sattunut yhtään roskakoria. Esplanadilla niitä kylläkin olisi ollut, mutta ei muilla katuosuuksilla. Tämä johtuu kaiketi siitä, että kiinteistöjen vastuulla on omat tontit ja kaupunki keskittää panostuksensa puistoihin. Pieleen menee.
Jos jätehuolto jätetään kiinteistöhuoltoyhtiöiden vastuulle, niin se ontuu jossain kohdin aivan varmasti. Valitettavasti Suomessa ei ole enää talonmiehiä, joiden sitoutumisaste yleiseen siisteyteen oli paljon suurempi kuin laitosmiesten, jotka ovat vain “töissä”. Tarkemmin sanottuna laitosmies itse kyllä huolehtisi, mutta kiinteistöhuoltoyhtiön pyörittämä liiketoimintarakenne ei tue itsenäistä ajattelua. Taso laskee kun yksilön vastuu muuttuu yhteisön vastuuksi.
Väitetään, että Singaporessa on siistiä ja siellä roskaamisesta saa tuntuvat sakot. En tiedä pitääkö väite paikkaansa, koska en ole käynyt katsomassa, mutta jo pelkällä hyvällä mielikuvalla on kaupungille ja maalle merkittävää rahallista arvoa.
Kernaasti kuulisin maailmalla liikkuvan huhun myös siitä, että Suomi on kaunis, puhdas ja turvallinen maa.
Kotikaupunkiani Espoota voisi joku kuvailla, että se on teknologiastaan tunnettu, luonnon keskellä oleva vihreä kaupunki. Siellä on viehättäviä asuinalueita, puhtaita merenrantoja ja poikkeuksellisen siistiä. Joku voisi lisäksi kertoa, että Espoo on maailmankuulu kulttuurikaupunki, edistyksellisen ja modernin rakentamisen kehto. Polkupyörien ja ulkoilijoiden paratiisi.
Toisaalta jonkun mielestä Espoo on Itämeren haiseva viemäri, läpikäytävä roskakuilu.
Kumpikaan edellä mainituista mielikuvista ei ole totta. Molemmilla malleilla on toteutuessaan suuri rahallinen ja henkinen arvo sekä Espoon kaupungille, että tietysti meille asukkaille ja ennen kaikkea heille, jotka harkitsevat muuttoa Espooseen.
On helppoa vaatia Helsinkiä, Espoota tai Hyvinkäätä pitämään paikat kunnossa ja toki kaupunkien päätökset ovat tässäkin asiassa avainasemassa, mutta miksi emme aloittaisi siivoamista omista nurkistamme.
Kannustava toverituomioistuin lienee paras tapa saada roskaaminen vähenemään. Kun paheksumme ympäristön likaamista ja näytämme itse esimerkkiä pitämällä oma pesä kunnossa ja poimimalla kadulta vähintään yhden roskan päivässä, niin saamme viihtyisämmän ympäristön.
Ihminen on omituinen laji, täynnä arvoituksia ja ristiriitaisuuksia. Useimmat noukkivat koirankakat, mutta heittävät tupakantumpit maahan. Purukumit heitetään mielummin katukivetykselle kuin roskikseen. Vaadimme puhtaan piknik-nurmikon, mutta jätämme omat roskamme samaiselle leiripaikalle.
Virossa puhtautta ja siisteyttä pidetään arvossa ja koululaisille opetetaan, että roskaaminen on typerää. Kuinka hyvin meidän kouluissamme korostetaan siisteyden merkitystä? Sen tiedän, että kauneusarvoja ei ainakaan opeteta, vaikka kauneus on oleellisesti yhteydessä siisteyden arvostamiseen. Samalla tavalla kuin kohteliaisuus merkitsee toisten huomioimista ja tukee niin ollen myös ympäristön siistimistä.
Vive la revolution. Tehdään roskavallankumous, noustaan jätteistä kerätyille barrikaadeille ja huudetaan, että nyt kerätään yhdessä roskat. Ehkä Annika voi sen lisäksi tehdä eduskunnassa aloitteen kansallisen siivouspäivän ja siisteyskasvatuspäivän pitämisestä.
Matti Remes
Kirjailija, jonka mielestä on siistiä olla siisti ja joka uskoo, että Annikalla on asennetta tästäkin asiasta huolehtimiseen.
matti.remes@remes-packart.fi
Kommentoi
