16 Jou 2010
Perusopetuksessa huomioitava sekä oppilaat että opettajat
Viime aikoina on ollut paljon puhetta perusopetuksen yleisten tavoitteiden ja tuntijaon uudistuksesta. Valmistelevan työryhmän esitystä lukiessani nousi kaksi asiaa päällimmäisenä esille. Uudistus pyrkii ennakoimaan tulevaisuudessa tarvittavia oppilaiden valmiuksia ja kaiken kaikkiaan esitykset on tehty oppilaslähtökohtaisesti. Ottamatta kantaa tehtyihin esityksiin totean, että on hyvä, että perusopetus pyrkii etukäteen miettimään niitä muutoksia ja tarpeita, joita opetuksellisin keinoin voidaan huomioida ja parantaa.
Vaikka opetuksen keskiössä tuleekin olla oppilas, niin opettajia ei saisi unohtaa tässä keskustelussa. Kaikki uudistuksessa esitetyt toimenpiteet koskettavat joko suoraan tai välillisesti opettajien työtä. Siksi on vähintään yhtä tärkeää, että kun uudistusta toimeenpannaan, niin opettajien työhön vaikuttavat tekijät kartoitetaan ja huomioidaan. Opettajien työolosuhteiden säilyttäminen sellaisina, että työssä viihtyminen ja jaksaminen ovat hyvää, on kaikkien etu. Huolena ei voi pelkästään olla oppilaiden koulussa viihtyminen, vaan sekä opettajien että oppilaiden viihtyisyys ja jaksaminen.
Asetettujen tavoitteiden mukaisen opetuksen järjestäminen edellyttää opettajien mahdollisuutta ja jopa velvollisuutta kouluttautua uusiin haasteisiin. Tämä tulee huomioida koulutusmäärärahoissa ja mahdollisuutena saada koulutusta. Samoin uudistukset tulee huomioida opettajankoulutuksessa. Pelkät uudet tutkintovaatimukset eivät riitä tavoitteiden kokonaisvaltaiseen toteutumiseen.
Yleisten tavoitteiden sekä tuntijaon uudistus asettaa myös kunnat paineeseen. Talouden taantuma ja sen aiheuttamat kuntien säästötoimenpiteet eivät jätä sivistys- ja opetuspuolta osattomaksi näistä talkoista. Tuntimäärien nosto sekä muut esitetyt toimenpiteet edellyttävät lisäresurssointia opetukseen. Tämä lienee monissa kunnissa epärealistista. Siksi on tärkeää, että huolehditaan siitä, että tehtävät toimenpiteet eivät ole opettajien ”selkänahasta”.
Opettajan ammatti on tällä hetkellä vielä arvostettu sekä haluttu. Jotta se säilyisi edelleen sellaisena, on opettajien työssä jaksamiseen kiinnitettävä huomiota nykyistä enemmän. Puhutaan työrauhan ja oppimisympäristön turvallisuudesta, mutta ei opetusympäristön turvallisuudesta.
Kaiken kaikkiaan pelkät puheet eivät riitä vaan tarvitaan konkreettisia esityksiä ja toimenpiteitä sekä oppilaiden että opettajien työskentelyn parantamiseksi. Sellaisia ovat mm. luokkakokojen pitäminen kohtuullisina, jako- ja tukituntien riittävä määrä sekä riittävät erityisopetuksen voimavarat. Painopisteen tulee olla ennakoivassa toiminnassa syrjäytymisen ehkäisemiseksi, mutta jos ja kun on tarvetta erityistukeen, on sitä myös annettava. Nopea ja varhainen reagointi parhaimmillaan estää mahdolliset tulevaisuuden kalliit laskut syrjäytyneistä nuorista. Perusopetus on koulutuksen kivijalka ja sen ei saa antaa rappeutua.
Annika Kokko, Km
Uusimaa
Kommentoi
