08 Kes 2010
Vaihtoehtoista tarjontaa hyvinvointipalveluihin
Suomen väestö ikääntyy ja palvelutarve lisääntyy. Lisäksi kuntien taloudellinen tilanne asettaa lähitulevaisuuden palvelutuotannon kovien haasteiden eteen. Pelkkä menoista säästäminen ei voi jatkua pitkään tai palvelutuotannon laatu kärsii. Tarvitaan uusia toimijoita ja uusia tapoja toimia. Kuntien sisäisten toimintatapojen uusimisen lisäksi tarvitaan kunnan palvelutuotannon lisäksi uusia palvelun tuottajia. Tällaisen mallin ja sen käytön mahdollistaa mm. palvelusetelien käyttöönotto. Tämän lisäksi olisi järkevää huomioida kolmas sektori palvelutuotannon täydentäjänä. Muualla Euroopassa näin jo tehdään, mutta Suomessa vapaaehtoistoimijat ovat vähällä käytöllä oleva voimavara.
Monissa Euroopan maissa toteutetaan palvelujen tuottamisessa subsidiariteetti- eli läheisyysperiaatetta, jossa julkinen järjestelmä on viimesijaisin palvelujen tuottaja. Käytännössä valtio jakaa järjestöille rahaa, jotta nämä tuottaisivat esim. hyvinvointipalveluja kansalaisille. Suomessa on juuri päinvastoin.
Kolmannen sektorin yksi vahvuus on se, että se pystyy yhdistämään palkkatyötä ja vapaaehtoistyötä tavalla, johon julkinen sektori ei pysty ja joka tuottaa synergiaa yhdistämällä yhteiskunnan eri osaamisalueita. Tulevaisuuden haasteita ikääntyvässä yhteiskunnassa on se, että pystyvätkö julkinen sektori ja kolmas sektori yhteistyöhön, jossa vuoropuhelun ja yhteisen toiminnan kautta haetaan ratkaisuja ongelmiin ja haasteisiin. Monissa kunnissa on joko juuri laadittu tai ollaan laatimassa kunnan palvelustrategiaa ja siinä on mahdollisuus linjata ja huomioida kolmannen sektorin mukanaolo kunnan palvelutuotannon yhteistyökumppanina.
Mitä käytännön hyötyä yhteistyöstä on?
Kolmas sektori pystyy vastaamaan lisääntyvään palvelutarpeeseen täydentävästi. Järjestöillä on mahdollisuus nopeaan reagointiin jo olemassa olevilla resursseilla ja tietotaidoilla. Samalla kun hyödytetään hyvinvointipalveluja, niin yhteistyöllä on myös vapaaehtoistoimintaa elvyttävä vaikutus. Ja kaiken lisäksi tällainen toimintamalli on erittäin kustannustehokasta sekä asiantuntevaa.
Missä yhteistyötä voisi tehdä?
Koulujen iltapäiväkerhotoiminnassa tämä yhteistyömalli on jo useilla paikkakunnilla käytössä. Sen lisäksi on mahdollista tehdä yhteistyötä sosiaalihuollon palveluissa kuten mielenterveyspalveluissa, missä toimivat mm. vertaistukiryhmät. Yhteistyö soveltuisi helpottamaan myös vanhustenhuollon toimintoja ja siellä erityisesti ikäihmisten päiväkerhotoimintaa. Myös kulttuuri- ja nuorisotoimi voisivat hyötyä yhteistyöstä.
Yhteistyö kolmannen sektorin kanssa vaatii toimialoittaista pohdintaa sekä resurssien varaamista budjettiin. Kyse ei siis ole talkootyöstä, vaan huolella suunnitellusta ja ammattitaitoisesta yhteistyöstä, missä kunnilla säilyy valvontavastuu.
Annika Kokko
Kommentoi
